aikaa kaikkineen, kimmo framelius

en ole lähdössä mihinkään

istun kotona koneen ääressä 

ihmisen mieltä, kaikkineen

ei tässä mitään

ihminen istuu koneen ääressä

ulkoa kuuluvat äänet

edelleen istun koneeni ääressä

ei tässä nyt mitään

kirjoitan vain pari sanaa

istua täällä rauhallisena

ihmisen mieltä, valoa, vapautta, huolettomuutta ja sitten nautin mukista teetä sanattomana

väsyttää

en jaksa istua koneen ääressä

rauhallista iltaa kotona prinsessantiellä

elämän osuutta, mietteitä ja mieltä

pesin juuri pyykkiä

elämän taivalta nyt tällä tavalla, ilmaa ikkunasta, vielä en ole lähtenyt kävelylle, olla ja elellä, elämä on valitsemista, lasillinen teetä nyt jäljellä, nousen tuoliltani

ei yhtään viestejä

aivan yksin internetissä ?

kirjoitin

mitä minä kirjoitin ? - en enää muista...

on tullut aika avata ikkuna

hämärää ja harmaata... palasin koneen ääreen kirjoittamaan, nyt on vuorossa tämä kimmo framelius-blogi, ulkoa kuuluvat äänet, lasten ääniä kuuluu ulkoa, - odota ! huusi lapsi toiselle lapselle

KÄVIN ÄIDIN LUONA

ÄITI EI OLLUT KOTONA. ISTAHDIN SIELLÄ SOHVALLE. LUIN UUTTA APU LEHTEÄ. SÖIN SIELLÄ KAKSI JUUSTOVOILEIPÄÄ JA YHDEN BANAANIN. VESSASSA KÄYTYÄNI LÄHDIN. ÄITI TULI KADULLA VASTAAN. PALASIN ÄIDIN LUOKSE. ÄITI TARJOSI PANNUKAKKUA. OMENAHILLOA LEVITIN PANNUKAKULLE. KÄVELIN KALASATAMAN METROASEMALLE. JÄNIKSENÄ MATKUSTIN METROSSA KOSKA MINULLA EI TÄSSÄ KUUSSA OLE MATKALIPPUA. ENNEN KUIN EHDIN PIHALLE TUNSIN VOIMAKASTA KIPUA VATSASSA. RIPULI TULI VOIMALLA HOUSUIHINI. KIIREESTI KÄVELIN RAPPUUN JA KOTIIN. RIISUUDUIN. MENIN SUIHKUUN. PESIN HOUSUNI. EN YMMÄRRÄ MIKSI KÄVI NÄIN. JOIN HIEMAN VETTÄ. JO AIEMMIN NÄIN PEILISTÄ ETTÄ OLI KALPEA... 
KAIKKEA VOI SATTUA. KAIKKI ON MAHDOLLISTA. NÄIN MINULLE KÄVI TÄNÄ ILTANA.

koneeni ääressä hymyilin

kaikki on hyvin niin kuin aina

raikasta ilmaa

istun koneen ääressä kirjoittamassa sinulle

voin myös kirjoittaa itselleni
juon lasista teetä
kuuntelen tässä koneen huminaa
jatkan matkaani seuraavaan google tiliini

lue minulle

tiskasin

mitä muuta kerrottavaa minulla on nyt ?
istun koneen ääressä
ilmaa ikkunasta
tässä elän nyt tätä päivää
ei mitään erityistä
täytyy pestä pyykkiä
vuode vielä sijaamatta
ei tee mieli lähteä kävelylle
minulla ei ole yhtään rahaa
miten nyt sitten pärjään ?
en tiedä
päivät menevät nopeasti
nousen tuoliltani
laitan vettä vedenkeittimeen
toimin

ihmisen mieltä

ja aikaa kaikkineen

kotona istun koneeni ääressä

jättimukista juon teetä, ilmaa ikkunasta, pilvisyyttä, olla ja elellä

sitä istuu täällä

aina vaan koneen ääressä

sivusto ei ole käytettävissä

jo on kumma kun google chrome ei löydä sivustoa

vaihetta kaikkineen

siinä olet

aina on menty eteenpäin

olemassaolon kaikkeutta

sitä istuu koneen ääressä

siinä samalla ulkoa kuuluvat äänet